Kohta

Kohta putoaa lehdet

puitten vihertäväin.

Outo nainen aiheuttaa

pahennusta,

sielu vailla pelastusta.

Juice jalanjälkiin,

kirjoittaa mantraa

suomenkielen

sanoja, piiskaa hän.

Suonissansa vielä

veri kiihkosta

villinä kuohuaa.

Ohi uutiskynnyksen

joskus

kirjoittaa hän,

saa aikaan

joskus suuren hälinän.

Aamunkoi, sielussani

sanoin syntyvin purppuroi.

Pääni menoksi sanat

koituvat, kun

lauseeksi peräkkäin

jonoon marssivat.

Ihanteenani on siemen

suuren filosofin,

sen jonnekin kansiin,

kirjoihin piilotin.

Tänään eksyn filosofian

pyhään labyrinttiin.

Toivon, että jotain

uutta pääsen sanoin

halkomaan.