Oli kapteeni sidottu tuoliin,
niin vuosia istumaan pystyi.
Kitui vuosia niin,
ennen kuin kuoli.
En kenellekään
moista kohtaloa toivo,
en siltikään
vaikka oli hän mies raaka,
armoton kovasydäminen.
Niin kovien myrskyjen
mukana pienenä
lapsenaan pyörin.
Kävin vuosien
sissikoulutuksen.
Hänen ankarista nyrkeistään,
sekä vyönsoljesta
selkääni usein sain.
Sängyn alta turvapaikkaa
monesti hain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti