Loputon yö,
ei aamua näy.
Unenlaaksosta pois
minut heittää yö.
Sydämeni vielä täällä
villinä lyö.
Savuavaa laavaa,
niin vaikea on
vauhdilla jäähdyttää.
Ei aikaa,
ei paikkaa,
aivoton mies.
Elämässäni riehuu,
koettaa vielä
vuosien jälkeenkin
minua alistaa.
On törmännyt omaan
totuuteensa,
etten niin paha
ihminen ehkä ollutkaan.
Naisen sielu,
sielua toista
peilaa,
keilaa nurin elettyä
elämää.
Ei voi paeta savuavaa
laavaa,
ei laastaroida stigmana
vuotavaa sydämen haavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti