Häpeä riisuu ihmisyyden
harteiltani suojaamasta
sydäntäni.
Olen alastomana
tässä, ja nyt.
Virran vietävänä,
rakkaudentuulien
riepoteltavana.
Minä tunnen,
olen elossa,
tällä yksinäisellä
tiellä.
Karikoissa elämän,
nostan repaileisen
purjeeni.
Ohjaan laivani
kohti uutta haaksirikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti