Peilikuvassa

Pelikuvassaan vanha nainen tuijottaa.

Sielussaan kantaa muistoa nuoren neidon

muodokkaan.

Vuoren voisin siirtää pois paikaltaan,

jos sinut joskus nähdä saan.

Kiellän yön, tänä yönä en suostu

vielä kuolemaan.

Aikaa siitä on,

kun naivius suukolla palkitaan.

Vaahteranlehdet, tunnen vielä

ihollani, paratiisin portit

jo ikuisesti suljettiin.

Satakielen laulu jo viimein

ikävästä vaikeroi.

Piiskaan sanoja suomenkielen,

siihen asti kunnes,

esirippuni ikuisuudeksi

suljetaan.

Loputon työ,

kirjoittaa mantraa

piinaavaa.

Aamunkoi, se viimein tänään

sarastaa.