Metri multaa päälleni
kaatakaa,
en jaksa enää tätä
filosofian ikävää.
Se siementä sisälläni kasvattaa,
taimeani tiedonjyvillä kastelkaa.
Tahdon hiuksia halkoa,
tai kiihkosta hivellä
rakkaudensalkoa.
Rakkautta, sekä filosofiaa,
ne elämääni kannattelee,
pinnalla halua kellua.
Tunteiden viidakossa,
olen se vaarallinen villikissa
vaanimassa iltapäivän savannilla.
Ilman rakkautta, olen se
saalistaan vaaniva hyeena.
Suomenmaassa pakkasessa
palella tämä hyeena kai saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti