Nainen kuin kypsä
viiniköynnös,
sadon painosta
taipuvat oksat sen.
On oksillaan
lapset maailman,
sekä avaruuden.
Tuketta hänen
silmissään,
auringonkehräystä
hiuksillaan.
Äitimaan tytär
nöyrä on,
kumaraan joskus
taivutetaan.
Suudellaan multaa
varpaissaan.
On aika häähunnun,
kukkivaan maan.
On aika lapsien
hiekkaa varpaissaan.
On aika luopua kohdustaan,
muuttua hauraaksi,
katketa rungon sen,
mi viiniköynnöstä
tukee vaieten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti