Kauniita
ruusuja Kiteeltä,
kesän tuoksua
ilmassa.
Siitä se
joskus liekkiin leimahtaa,
jos vaikka
edessä olisi
hetkellisen onnenmaa.
En halua
ottaa pistoja piikkien,
ne tahdon
kyllä väistää.
Kiteellä mies
ruusun minulle
taittaa,
toisen oman korvan taaksensa
laittaa.
Rakennettiin
unelmia ruusuisia,
sanoilla
leikittiin.
Palattiin
päiviin lapsuuden,
sen epävarman
huomisen.
On mukana
kipinä toivoa,
se toivo
olisi siitä,
ei siinä
kauneimmatkaan
ruusut
kaikkeen riitä.
Kosketit
minun sieluani,
palan minusta
mukanasi veit.
Aikamatkan
lapsuutemme teit.
Kysyit oletko
kuulut sadun
ruususesta,
yhdessä
eksyttiin elämässä.
Nukuttiin
ohdakkeiden alle,
olin sinulle
se prinsessa.
Silti en koskaan
herännyt
suudelmalla.
Nyt kukkii kaksi ruusua,
ne kauniita niin on,
on niissä huumaa rakkauden,
ja tuoksua kaipuun kukkasten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti