Rannalla ei itke
raita,
ei sure
sade sunnuntaita.
Oi jospa osaisin
kirjoittaa miehen
tähän maisemaan.
Minä melankoliaa
rakastan, niin kuin
paistetta auringon.
Sisällä
kirjailijan
niin monet erilaiset
tunteet on.
On matkani miestä
vailla , ystävää
yksinäisen kainaloon.
Nyt tuulessa syksy
tuoksuu, en näänny
murheen alle. Olen
levännyt monta
päivää,
nukkunut unta
ruususen.
Ei haittaa vaikka
olen
nainen ryppyinen.
Kaiken ikäisille
rakkaus
sallitaan, ja
seesteinen
tie rakkauden
satamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti