Leipä jonon rikkain
tulee aina mersulla,
ja kulkee
turkiksissa.
Johon köyhimmän
kodissa ei elä
leveästi
edes kissa, ellei
itse hanki ruokiaan.
Minä olen tämän
nälän vanki, ei
nouse kädessäni
enää ylös
rautakanki.
Hanki talvisin
on liian kovaa
taivaltaa.
Silti en uppoa minä
siihen masennuksen
suohon, josta
laulussa
joku epätoivoisesti
uikuttaa. Olen aivan
lyttyyn lyöty, ja
kaikki rahani on
syöty.
Silti minä maatani
muille myy, vaikka
pakolaisten virta
tänne lintukotoomme
mereksi tiivistyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti