Sanojen seppä on laupias
Väinämöinen jossain
taas kannelta virittää.
Laveaksi tee tie eteenpäin
jossain suohon uponneen
ohimennen Joukahaisen
näin, hän sieltä vilkutti
paljain päin. Viimeiset
suomalaisuuden kaiut
kaikuvat kallioista,
mumisevat pehmeistä
soista. Meikälaisten kotimaa
maa elää parhaillaan
aikaa vaikeaa. Silti me
kyllä pärjätään, kun
yhteiseen köyteen tartutaan.
Vedetään vaan samaan
suuntaan eikä viedä viatonta
lopetettavaksi saunan taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti