Kohta halla tallaa
taimet minä kaulaan
kiedon syksyn
avaimet.
Sateinen maailma
kutsuu kansaa
takkojen
eteen. Sorsa
sukeltaa
peloissaan kylmään
veteen. Kohta aika
on
taas muutto lintujen
lentää muille
maille.
Tyhjä autio
ilmapiiri
laskeutuu soille
Karjalan korpiin.
Hämärä hiljaa
hiipii
päivän kierto
lyhenee,
ja askelten rytmi
kiihtyy taas, se
pitenee.
Sointulaan käy
sorretun
mieli, siellä on
paikkani
muiden eksyneiden
joukossa.
Olen hiljaa,
kuuntelen,
vaikka olen nainen ,
kaunokieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti