Tärkeintä

Ahneuden alttarilla

suitsukeena mirhami,

ja niittyvilla.

Opettelen olemaan

nöyrä, silti muuttumasta

orjan kaltaiseksi.

Välillä kiukkuni kiehuu

yli, nostan kylttini

barrikadien yli ,

vaatien inhimillisyyttä.

Suomineito missä

uljas viisas Urho

joku uutisissa huokaa.

Tasapaino maamme

akselille tuokaa.

Menneisyys se muistoissa

muuttuu aina paremmaksi.

Älyä meille suokaa,

ja kaikille tarpeeksi

lämpöä, ja ruokaa.

Sen verran olen puolueeton,

etten neuvo neuvokasta,

opeta opettajaa.

En halveksi orpolasta,

en leiki pelastajaa.

Tärkeintä kaikessa on

ihmisyys, päättäjälle

tahtosin lahjan antaa

Salomonin sydämen,

ja älyn Graalin maljassa

kantaa. Ahneus se olkoon

kaukana meistä, eikä

turhaan taisteluun nostettaisi

miekkaa, ei peistä.