Ahneuden alttarilla
suitsukeena mirhami,
ja niittyvilla.
Opettelen olemaan
nöyrä, silti
muuttumasta
orjan kaltaiseksi.
Välillä kiukkuni
kiehuu
yli, nostan kylttini
barrikadien yli ,
vaatien
inhimillisyyttä.
Suomineito missä
uljas viisas Urho
joku uutisissa huokaa.
Tasapaino maamme
akselille tuokaa.
Menneisyys se
muistoissa
muuttuu aina
paremmaksi.
Älyä meille
suokaa,
ja kaikille
tarpeeksi
lämpöä, ja
ruokaa.
Sen verran olen
puolueeton,
etten neuvo
neuvokasta,
opeta opettajaa.
En halveksi
orpolasta,
en leiki pelastajaa.
Tärkeintä kaikessa
on
ihmisyys,
päättäjälle
tahtosin lahjan
antaa
Salomonin sydämen,
ja älyn Graalin
maljassa
kantaa. Ahneus se
olkoon
kaukana meistä,
eikä
turhaan taisteluun
nostettaisi
miekkaa, ei peistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti