Runopuu

 Maltti on valttia,

kasvaa voi kukka

keskellä asfalttia.

Runopuu puhkeaa

kukaan valkeaan

keskellä syksyn pimeyden.

Silti sisälläni tunnen

lämmön ihmeellisen.

Lähelläni lämpimät sanat

luovat lauseen lohdullisen.

Aivan selittämättä

kunnioitan kuutamon

kajoa, tähti taivaan

kirkasta kaunista peittoa.

Revontulien levotonta tanssia.

Punahiuksinen paholainen,

tanssii maailman toreilla

tuulen tuoman musiikin mukana.

Sydämeni jatkaa matkaa,

lähdetkö samaan suuntaan?

Tartutko käteeni tällä

lyyrikoiden tiellä,

lyhtypylväältä toiselle?

-kohti uutta valoa.