Loputtomat toiveet
ruoskivat
minua selkään,
minä ainoastaan
sinulle
järjettömästi tunnustaa
pelkään kuinka
sinä minut sokaiset.
Kerroin sinulle yksi
päivä ikävästäni
sinä siihen sanoit
ainoastaan oho.
Mitä minä
vastaisin tuohon?
Tämä tunteiden
järjettömyys
kilpaa laulaa tiensä
runoihin.
En ole mikään
haaveilija, silti
sisälläni sotii
rakkauden palkka-armeija.
Se taistelu kenttä
on täynnä sirpaleita,
ja liian verinen
eteenpäin kulkea.
Rakkauden
tunnus kuvat risti, ja sydän
heiluvat ilmassa ne
ovat taisteluni
kuva lipussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti