Varmana voimasta
sisin
minua soimaa. Olen
vailla
kädestä tarttujaa,
nyt kun
lunta levottomana
odottaa
tämä syksyinen
tumma maa.
Lento neitokorennon
kohta
ilmassa katkeava on.
Kuinka minä voisin
sinua
kiduttaa kertomalla
sen
kuinka rakkaus on
salaisena
voimana sisällä
ihmisen.
Kumpikin meistä
liikaa
vapautta rakastaa,
sinulla
ei ole aikaa
pysähtyä
minua kuuntelemaan.
Ei aikaa taipua
katu lampun
alle yhteiseen
kaareen suutelemaan.
Minun aivoni kierre
toistaa
samaa tunnetta
uuvuttavaa.
Kuinka tätä
rakkautta
aivan turhaan
tuuleen lasketaan
karkaamaan. Ei me
enää
synnytä uudestaan ,
ei muututa
niiksi nuoriksi
täynnä
tyhmyyden kiihkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti