Yö hellii
yksinäistä
unetonta kulkijaa.
Tunteet kasvattavat
voimaa, joka yötä
aseista riisumaan
sinua soimaan.
Kuinka harvoin
olenkaan mennyt
miehen sanoista
sekaisin. Tosi
harvoin,
nyt ehkä sydämeeni
sinulle sijan minä
petaisin.
Sydämen urut
soittavat
suurta sinfoniaa,
niin kauan kunnes
tämä
yö yksinäistä
naista tanssittaa.
Kaikki sanat mitä
minä nyt
kirjoitan,
paluu postissa
sinulle aamulla
lähetän.
Kuuntelen yön
hiljaista
voihkintaa, ja
katseen
luon nousevan aamun
tähteen. Sisälläni
tunnen
taas sen kuohuvan
voimistuvan
sanojen pulppuavan
lähteen.
Olen maailman torien
kirjailija,
kiihkeillä sanoilla
kipinöivä, se
punatukkainen
paholainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti