Kaiken jälkeen saapuu tyhjyys,
laiva pohja kosketuksen saa.
Kari sielun kannelta
soittaa saa , yli ajan ihmeellisen.
Tuuli kylmä tanssii yli maailman.
Meri on matkaavalle armoton.
Ajatukset aallon pohjalla,
kirkuvat lokit sielun sopukoissa,
tyyni rauhan tunne jossain
on kaukana poissa.
Monta unta kulkija kyyneltenkin
jälkeen nähdä saa, ajan kannel
seireenien laulua vahvistaa.
Olen nähnyt sateiden saapuvan taas,
kadottanut kyyneleiden taidon joka
pyyhkii ikävän pois.
Kuihtuneet onnen tunteet
sieluuni jää. En muuta osaa tuntea
kuin iloa onnea, ja polttavaa ikävää.
Olen kulkenut luotasi kauas pois,
ja palanut takaisin taas katuvin askelin.
Olen ovellasi unohdetuin ajatuksin,
yksinäisyys on sielussani kuin
ennen aikainen syys.
Olenko sanonut sen kaiken
mikä oli pakko sanoa,
nyt olenko sielultani tyhjä,
sekä alaston?
Kuinka monta kertaa olen ollut
niin kuin Juudas kieltänyt
sanat rakkauden?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti