Järkeni lyö aina
tunnetta turpaan,
minä salaa sinua
rakastan
aivan turhaan.
Kiperän hetken
tullessa aina järjen
äänen sisältäni
murhaan. Olisitpa
minulle kuin
ilma jota on helppo
hengittää,
helppoa kuin lapsuus
ennen.
Minä tämän
tarinan kirjoitan
yön pitkinä
tunteina ohimennen.
Sinun maailmaan
jättämä
jälkesi se on
tatuoitu sieluuni kiinni.
Tahtoisin niin
kovasti kasvaa
kupeisiin kiinni,
niin kuin villi viini.
Maailma on tehty
vain rohkeita
varten, se ei ole
ujojen eikä
ainoastaan
kaunotarten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti