Hymyilen

Minä kirkkaan pimeän

yön tullessa sukellan tähtiin,

ehkä me viime yönä

unessani nähtiin.

Syksy taas melankoliset

runot sisälleni kasvattaa,

ja aika sisälläni iloisena

tanssii vaan.

Nauratko äiti hetken vielä

siellä maailman toisen

puolen tiellä?

Minä itke en, vain hymyilen.

Kiire se piiskaa kanta päitä

ihmisten.Missä on ystävä

tuo joka kanssani aamukahvin juo?

On eilinen ylväs niin kuin

antiikin vahva pylväs.

Minä sanoista sopan sekoitan,

ja syntyy uusi runo taas.

Syyskuun kyy ehkä epätoivon

hetkiseksi rinnalleni tuo.

Oi saavu minun luokseni,

pysähdy hetkeksi vuokseni.

Niin silloin ilo tanssii

torilla taas, ja aika hetken

kiireen keskellä hengittää.