Tämän tarinan kirjoitan sydän verelläni,
se kulkekoon valona
edelläni
kansa kunnasta
toiseen, vaikuttakoon
isäntään, ja
alaiseen.
Kuulen kuinka äiti
maa itkee lapsiaan,
kuinka suuri joukko
niistä piikkilanka
aidoin rajojen ohi
suljetaan.
Pakolaisten virta se
imee mukaansa
rappusilta,
uutisankkuri yhä vielä
hymyilee, ja huijari
pakolaiskaavun
alla piilossa
lymyilee.
Uutiskuvia,
roskaisia maisemia,
se mikä tältä
sopuli laumalta jälkeen jää.
Mitä määrätöntä,
tuskaa, vihaa, ikävää
kantaa tämä kohtu
äiti maan.
Suuri joukko ihmisiä
etsii tulevaisuuttaan.
Minä valvoin vuoksi
uutisten,
ja heräsin
kirjoittamaan ennen kello kuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti