Sylissäni keinuu
yö,
se tikarilla
selkärankaan
viillon lyö. Kivun
kääntö piiri
on niin kuin
tuuliviiri
se yön tullen
kääntää
suuntaa. Minä en
ole
enää pieni lapsi,
en pääse piiloon
puun taa.
Yö ei kanna
sylissänsä
aikuista, niin kuin
lasta
ei estä kivuttomuus
nukahtamasta.
Kasvu kipuja
aikuisten,
niistä öisin
kirjoitan,
ne ovat haiku
huomisen.
Kaiku reuman
repiessä
rustoja luista irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti