Sanojen selkeys,
kaiken
vähäelkeys. Niin
kaikki
kevyesti rullaa
taas,
ja aamu niin kuin
unten hauras haamu.
Vapaus kuiskaa taas
korvaan lujaa, ja ihminen
nilkuttaa
onnellisten
umpikujaa. Tunteiden
haka se on lujasti
lapsuuden portissa
vielä kiinni.
Mennyt kesä se ei
tule enää
takaisin.
Sen muiston maton
alle piiloon
lakaisin.
Minä maailmalle
hymyilen,
ja hetken vielä
peiton
alla lymyilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti