Erämaan yö

Susi ohimennen nuuskii

nurmen nukkaa, oi voi

tuota hukka rukkaa,

kun kohta kaipaa

kesän kukkaa.

Uros kohta sitä

eteenpäin pukkaa.

Yön tummuus jo kohta

taas kutsuu heitä.

Yö on täynnä luonnon

taikaa, ulvovia metsän

perkeleitä.

Kaakosta nousee uljas

kuu, tunturin ylle

pikku hiljaa laskeutuu.

Yö kutsuu tuonen viljaa,

ja keinuttaa metsän puita

hiljaa. Tähdet peiton

heittää erämaan ylle,

luonto valmiina on

erämaan raa,alle syleilylle.