Vaahteran lehtien
puna
se talven myötä
katoaa.
Niin kuin viimeinen
juna
kuin asema taakse
jää.
Muistot lipuvat
aaltojen
lailla, kohta
kaarna laiva
on lapsuudesta pois
aivan muilla mailla.
Huulien puna sekin
on
katoavaa. Mielen
kuohuva koski joskus
tyyneen poukamaan
laskea saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti