Vapaus on aina se
mikä
käteen palkaksi
jää,
kun ihminen etsii
sydän ystävää.
Liikaa alkaa
ahdistaa
kantaa karisman
huntua.
Ilmassa alkaa olla
taas liikaa syksyn,
ja romantiikan
tuntua.
Seison taas
alustalla
niin kuin patsas,
se palvottu Madonna.
Jälkeen jää
liian
monta särjettyä
sydäntä.
Sille minä en mahda
mitään, sillä
omistan
vain erakon sydämen.
Olen näiden
sanojen
kanssa sielultani
ravittu,
liian yltä kylläinen.
Olen vapaa tekemään
mitä haluan, sydän
ainoastaan liian
usein
muistojen luuta
kaluaa.
On nyt tämä hetki
huominen on
jonnekin
utopian tähdeksi
syttynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti