Sitten kun lakkaan
olemasta
ihminen, leijun
tomuna
tuulessa. Elän hymynä
lapseni
huulessa, ehkä
avaruuden
mustaan aukkoon
sukellan.
Löydänkö toisen
maailman?
On ihmisen elämä
niin
hauraan hento, kuin
pienin lentävä
suden korento.
Vielä minun
sanoissani
joskus kasvaa, se
tuttu
keinuva poljento.
Kevyt, ketterä on
sanojen lento.
Olen nainen
yksinäinen,
ja ajoittain rento.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti