Silloin maa oli syntinen laulu,
kyidenkynnyspuu pahuuden yli.
Yksinäisyyttä huusi esiäiti
Eevan syli. Tyhjyys huusi
sisälleen elämää, tähdet peliä
jotka katsetta heijastaa.
Alkumeressä kellui pahuus
kuutamon alla, kaikki
päätäntävalta oli Luojalla
iankaikkisuuden Jumalalla.
Silloin jossain atomissa sykki
kätkettynä elämänalkujuuri.
Aikakirjoihin kirjoitettiin
kaikki tulevaisuus, jopa Kiinanmuuri.
Yksi ainoa sanojen alkujuuri
huusi Jumalalle : luo kieli
jota kaikki ymmärrämme.
Luo kielelle lausujat, laulajat,
luo Väinämöinen, ja Suomenmaa,
jossa joutsenet poutapilvillä ratsastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti