Perjantai

Perjantai peiton vetää

viikonlopun ylle,

lepäämään käy

äiti maa.

Hän valmiina on syleilylle,

kun Afrodite häntä rakastaa.

Ilmatar on kaunis niin,

hän lentää, nauraa kyyneliin.

Afroditen poika on maailman komein mies,

sen jo äiti maa syntyessään ties.

Aalloilla avaruuden Otavan tähdistö ratsastaa,

sen vanavedessä kulkee sata luonnon

luomaa tanssivaa värillistä kiharaa. Revontulia ovat ne

ja Lappalaisten Seita niillä salaa ratsastaa.

Tähdistöt maailman,

luo kirkkauden valtavan.

Pyrstötähteen tieni käy,

kun taivas punertaa,

tuskanviitan hartioilleen

heittää äiti maa.

Maailma on niin suuri lohduton

Suomi suruksemme 

jo aikaisin lokakuussa luotiin pakkasiin.