Säilytä aina
sydämessä se
valon juuri, ota
etsille
silloin kun pimeys
alkaa
likaa ahdistaa.
Piilossa sydämen
rakkaus
leikkii kuolutta,
valon
kasvaessa taas se
silmille
kaipausena räjähtää.
Tömähtäen eteeni
sydämen
tahtiin mäjähtää.
Minulla se on
piilossa
rakkauteni sinuun,
yön unikuvat
esiin sen kaivavat
niin kuin
arkeologi joka
palvoo
luumurskaa. En ole
hurkas,
olen vain ihminen.
Inhimillisyys
taas vahvan harson
päivän
ylle saa kasvattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti