Kaikki loppuu aikanaan,
aivan eri tavoin, joskus
ristiriita jää , sekä haava avoin.
Toisinaan sovussa erotaan
tavarat jakaen paljain navoin.
Minut nähdä voit miljoonin eri tavoin.
Olen joskus niin kuin
paljas ruusu kukkimaan
unohdettu, pystyyn kuivun
ajan myötä vierasta en yötä.
Enkä muuta toivo kuin
koskettaisit minua olisit
niin rohkea; olen hiukan
piikikäs. Houkuttelen
tuoksun, olen lumoava
nauru suu, joka joskus
punastuu. Täällä minä
huokaan valokuvaaja
minulle tuokaa, ennen kuin
on myöhäistä tallentaa
tätä sisältäni loistavaa
luonnollista hehkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti