Sinun sylissäsi
kaatuisin
niin kuin kypsä
vilja
satoa kantaa
sanallinen
ihminen.
Ihmeiden aika jo ohi
on
lokakuu kasvata jo
se
valoisa puu
neon käärmeiden.
Jälkeen illan
luikertelee
paratiisiin pimeys
yön.
Tuo kätesi tänne
niin
siitä niin kuin
kesy kauris syön.
Kauriin kääntö piiri,
sen rinnalla liehuu
vallaton tuuliviiri.
Päivästä toiseen
tuijotan
sinun naama kirjasi
seinää,
ja sinun silmiltä
on salattu
se mitä kaikki muut
tajuaa.
Kohta minä painun
lepäämään
luon vuoteesta
silkki meren,
satiinisen punaisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti