Odotan laivaa valkeaa,
odotan purjetta nousevaa,
kun myrsky pilvet taivasta reunustaa.
Näen kauas yli myrskyisän ulapan,
minä kuljen yksin lailla laivan eksyneen,
pyyhin kyyneleeni hajonneeseen purjeeseen.
Runoni on vain lauseita tuulessa,
jokainen voi niistä kauneimmat itselleen poimia.
Sanani voi joskus nostaa, ilmaan antaa voimia.
Jokainen hetken helinä keiju olla voi,
tiukujen valssi ilmassa tuokion soi.
Lennä lintuni, siipeni voimistuu,
ilma kantaa taas ,
heikkoa fenixlintua sylissään.
Nyt olen nähnyt sieluni,
se särkyi syliisi,
jalkoihin poljit rippeet sen.
Täällä Nymfit tanssivat parta terien päällä,
minä lennän, maille utopian.
Sinne sillan rakennan,
päälle lasi maailman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti