Vielä nyt minun
sisälläni
mahla virtaa liian
kovaa.
Olen niin kuin velho
tai
noita ajan
rattaaseen
viskaan väliin
kapuloita.
Sisälläni on on
padotun
virran vimma, ja
uinuvan tulivuoren
sykkivä laava.
Haen tietä sinun
luoksesi
minun sydän puuni
kaarnaan
on poltettu nimesi
tuli kirjaimin.
Minulla onko
opittava
vanhenevan naisen
nöyryys?
Enkö saa enää
rakkauteen uskoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti