Yön tummassa
kuoressa
elän niin kuin
laava tulivuoressa
sisälläni polttaa
taas kaipuun
taakka loputon.
Kuinka häntä
kaipaankaan,
ja toivon, että hän
olisi
ainoastaan minun
mies.
Haaveitahan nämä
aina on
kukaties?
Sanoisin hyvää
huomenta
rakas ottaisitko
kahvia?
Nyt puhun vain
itsekseni,
minne nuoruus, sekä
kaikki
rakkaus meni?
Pilven takana on
mies joka
minua rakasti, aivan
liikaa
palvoi. Minä
sinulle sinne
vilkutan, kaipaan
ehkä
kukaties, sinä olit
omalla
rasittavalla tavalla
minun mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti