Taivas synnyttää
ensi lumen
minä muistan vielä
tuoksut viime
kesän sekä suven.
Minä olematonta
sinun huuliltasi
luen.
Minulla on kova
sydän
täynnä salattua
rakkautta.
En tunnusta mitään,
sokeat
eivät sitä minusta
nää
eivätkä kuurot
äänestäni kuulla voi.
Rakkaus minun sisälläni salaa
hyminä soi.
Minua ei koskaan
sinun
kullaksesi luulla.
Syksyn tullen minä
tanssitan
ainoastaan sieluni
revontulia,
ja pitenevää
hämärää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti