Vielä minä
tahtoisin hypätä
aika hypyn siihen
nuoruuden
joutsen lauluun.
Ehkä en enää usko
siihen
lapsuuden
enkeli tauluun.
Liian monta kertaa
olen kaatunut
poluilla elämän.
Niistä kolhuista
voisin kirjoittaa
kirjan tai iskelmän.
Sinä, ja minä emme
pysty
enää toisiamme
kuuntelemaan.
Et tahdo enää
tulla minua
suutelemaan. Minä
odotan
ensi vuonna on taas
karkauspäivä
silloin huumorin
varjossa
minulta voi hetkeksi
hävitä
järjen häivä.
Hame kangasta
en sinulta saa,
mutta
odotan vain
suudelmaa.
Tiedän kuka olen,
ja mitä
teen, silti edessäsi
nielen
vain kyyneleen.
Hyppäisitkö
kanssani luudan yli,
jos
maailmassa joskus
alkaa toisen
ajatukset, toiveet
kuulemaan ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti