Ajan karma

Tuuli saman tuoksun tuoda saa

mädän löyhkän jonka äiti maa

rinnoilleen oksentaa.

Kuulen jostain äänet kiväärin,

vaikka sotilaaksi syntynyt en.

Olkapään kastelee itkevän

lesken kyyneleet. Ajan karma

päivä päivän jälkeen syvenee,

minä en enää kauas koti nurkiltani

mene. Jokainen puolustaa

vain omaa oikeuttaan, kuka

raaskii palan murtaa omasta onnestaan

ja heikommalle ojentaa?

Olen silti vielä elossa

vaikka siat sotivat kaura pellossa,

ja liian mustaa on neste elämän.

Minä tästä kaikesta kirjoitan

tänään melankolisen iskelmän.

Suomi neito mielenosoitukseen

Kux lux klaaniin kaapuun puetaan.

Monta kertaa kateus, viha sillä

saastutetaan oma kotipiha.

Liian heikko on nuorten miesten liha,

monessa maassa nainen tyttö on

täysin arvoton. Minä tiedän missä

asuu naiseus sisälläni missä

minun paras arvo on.

Tyttäriä neljä synnytin,

heitä täällä suojelen, ja samaan

halaukseen sulkea tahtoisin

jokaisen maailman pojan,

sekä tyttären.