Minä olen taivaanrannanmaalari
syksyin syliin vain vaahteran
lehtien ruskan puna jää.
Ei ole helppoa olla tällainen
kirjoittava tuulen tuoma
pyry harakka täynnä kaihoa,
salattua rakkautta.
Kuka minut muka huolisi
kuka yhteistä lusikkaa kanssani
nuolisi ? Ei kukaan, minulla
on se toinen arki minä se virallinen
kylmä johtaja pää täynnä
viisautta sekä laki termejä.
Minulla on silti tämä yksi
ainoa elämä, täynnä tiloja
eristäviä sermejä. Silti minä
elän täällä melkein täyttä elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti