Yksinäisyyden luotsi

Yksinäisyyden luotsi,

luotsaa laivan satamaan.

Ei sitä karia, luotoa,

joka kohtaa maan.

Laulut kaduille

syksyille sävellän

ne maailman tuuliin

lähetän.

Sielussani meren

myrskyluodot soi

sinfoniaa kadonneen

rakkauden.

Mistä löytäisin sen

purje laivani viimeisen,

jonka purjeisiin tarttuu

myötä tuulet suuren rakkauden.

Minä piileksin, olen kadoksissa

itseltäni. Jossain piilossa

on kadotettu ihmisyys.

Nyt syysmyrskyt lyövät

vaahtopäisinä ranta kallioon.

Samoin sisälläni myrskyää.

Sieluni huutaa kaipausta,

tietä toiseen ihmiseen.

Olen lähellä sinua,

mutta liian kaukana

siihen, että minut huomaat.

Ennemmin syksy talveksi

muuttuu routa kovettaa suomaat.

Kuortani katselet ihaillen,

mutta missä on ne suolat rakkauden?

Jotka toisiimme hieromme

yhteiseen kiihkoon langeten.