Kukaan ei ole kiinni
ikuisuuden kahvoissa
minä öisin yksin
pyörin omissa
lakanoissa
niistä kaikki
rakkaus
on ollut kauan
poissa
mistään ei tule
valmista
enää koskaan
maailma syksyn
tullen
hukkuu kaikeen roskaan
lehdet tanssivat
talven
kaipaus käy yli
minun
sydämeni maan
taivas on pilvistä
raskas
vettä kohta sataa
taas
ihon tuoksu on kuin
lehdet lahoavat
vaahteran
silti sinä et anna
minun
mitään unohtaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti