Aamu se ontui radalleen,
aamuyön puhalluksen
talon nurkissa kuulin.
Yö on lepopaikka
yksinäisten, jos
uni korjaa levon saa
hetkiseksi jopa väsynein paviaani.
Taas aamun viserryksen
kuulen, se on ääni varpusten.
Ei kuulu enää huhuilu pöllöjen.
Viime yö oli yö
levollisten unien,
sain levähtää
maassa utopian.
Se tuli pian
aamun karavaani.
Otin malttamattomana
sen vastaan, aamu kahvilla
helli ihmistä kirjoittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti