Oli hetkiä jolloin
minun sydän suli
rintaan,
ja elämä kumarsi
karmaa
pilkka hintaan.
Maailman pahuus
paistoi maailman
asfaltin pinnassa.
Se karman löyhkä
nousi tiestä
höyrynä
ilmaan. Minä
jälkeen
päin häpesin niin
kuinka paljon joskus
sinua rakastin.
Ajan tiimalasissa
hiekka käännettiin
ylös alaisin, ja sen
jälkeen sinä
nostit
minut jalustalle
kuin palvotun
Madonnan.
Olit liian ylpeä
minusta,
ja taidoistani
kirjoittaa.
Silloin sinä syljit
rakkautesi vasten
minun
kasvojani.
En voinut silloin
olla kahleistasi
vapaa,
ja työnsit pois
minut
luotasi
tukahduttavalla
rakkaudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti