Lohduttava toivo

Yöllä unessa niityillä kasteisilla 
hämärä kulkee yli pääni.
Korvissa maailmasta eksyneen ,silloin soi
kaunein keijujen huilujen suloinen ääni.
Varoen minäkin nostan pääni, keskellä
talven sisälle kasvatan
oman orastavan kevään.
Minun sisälläni vuoro soinnuin melankolia,
ja taistelu elämästä soi.
Orastava toivo paremmasta
kasvattaa hentoja versoja, 
valkeaa niittyvillaa.

Toivo pesän sisälleni rakentaa, annan sille
levollisen paikan juuria kasvattaa.
Ihmiset maailmalla runojani lukevat,
ne ovat täynnä taistelua, 
elämää, tarinaa lohduttavaa.