Pimeys

Hetkittäin minä hallitsen tätä

pimeyttä, eikä se minua.

Talvi, pimeys se on minulle

luova vuodenaika.

Sitten joskus valon

tulviessa, kevään tanssiessa

pelloilla, ja pientareilla.

Minä sokaistun liiasta

valosta, masennun hetkeksi.

Samalla raivaan kevättä

oikukkaan oinaan vimmalla.

Luontoa viedään kuin pässiä

narussa, se aika alkaa

ensimmäisistä auringon

sulattamasta vesipisarasta.