Jäätyneet silmät
päässä
maan ihmisen.
Minne katosi lämpö
pois, minne kätkimme
ihmisyyden?
Viha, ja sorto vain
kasvattavat omaa
statustaan.
Tänään minä
pukeudun
mustaan, suruharson
vedän kasvoille
äitimaan.
Hiljainen tuuli vain
tuudittaa lastaan,
et surra sinä saa.
Ei koskaan voi
tietää
alkua ihmisen,
ei loppua
inhimillisyyden.
Kohta sinut
verhoillaan
valkoiseen, ensin
morsius
pukua kantaa
nainen.
Viimeiseksi puetaan
hän
valkoiseen
palttinaan,
ja lasketaan lepoon
hautaan alle maan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti