Tulee lisää
halkoja
hiilien päälle,
minä kohta sammun,
ellei tulta
kohenneta koskaan.
Miehiä, naisia,
niin harvat
sieluuni kipinäksi
jää.
Yössä yksin soi
seitarumpu,
myrsky nousee, ja
itkee vaikeroiden
tuulispää.
Joku mies sekoittaa
joka naisen
pään, minä olen
niin kuin vanha viini.
Kypsyn hiljaa,
hiljaa lämpenen,
kuka haluaa sytyttää
liekkiin
kipinöivän
luotettavan sydämen?
Tunnetta, niin kuin
kipinää,
sammuttaako tuuli
sen,
vain saako puuta
hiillos tää?
Erakon elämää,
kirjoittajan
riimit riippuvat
avannon päällä.
Minä unessani
luistelen,
tuolla Ivalojoen
jäällä.
Olen jälleen lapsi,
onnellinen ehkä
hetken sen,
kuin tuulispää
jäätä pitkin
luistelen. Mitenkä
ontto
on ujon miehen pää?
Ymmärtääkö
ollenkaan
milloin hedelmä on
kypsä.
Poimiiko marjan,
vai jättääkö
happanemaan sen?
Lämmintä kylmää,
en mitään
huomisesta tiedä,
en sinne nää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti