Iltasatu

Illan tullen veli veljeään hakkaa.
Veri nenästä virtaa,
ja saastuttaa tämän isänmaan.
Aamun tullen rastit täyttävät
almanakkaa, voi tuota vihaista
huutavaa akkaa. Hän yöllä
unettoma kulkee kuin
vaeltava aave. Aamuyöstä
keittää meille ihmekukkateen.
Minä sukellan sen jälkeen
omaan sieluni koskeen,
ja pesän sinne unelmille teen.

Suuri filosofi, jotain ajatuksiani
ohimennen sorkki, ja oikeuden
miekalla järkyttääkseen sohi.
Jotain tärkeää, se aina mielestä
pois karkaa, eikä mieleen
tule mitään järkevää.
Se idea ajoi valtatietä
mustangilla lujaa ohi.
Ne ovat migreenin aurat,
niin kuin revontulet ,
mielessäni tanssivat,
kivun siivet hermosoluihin ankkuroivat.

Silloin sinä kysyt .”mihin lokeroon
sinä tänään piiloon meet”?
Ei siinä ole mitään järkeä
En jaksa silloin ajatella,
kun moukarilla joku
hakkaa aivokoppaa,
ja hermosolut Jimi HENRIKSIN
tahdissa
ROKKAA...

Halle luutaa lujaa :HALLELUUJAA...
Minä meteliä pakenen,
peiton alla hiljaa ajatuksiani kuuntelen.