Minä sinua
rakastan, tuulet
pilviä taivaan
kaarta
pitkin puhaltaa.
Yön tullen
avaruuden
myrskyt taivaan
taas värein
kirkkain
maalaa hehkumaan.
Täysi kuu, ja
pakkasen
purema routainen
maa.
Joki on jäässä,
ja
sydämeni minun on
kylmää kristallia.
Tarvitaan lämpöä,
että tämä salattu
rakkaus saadaan
liekkiin hehkuvaan.
Kaipaus laskee yöni
päälle suruhunnun.
Sydämen päällä
on
niin kuin jäinen
kivi.
Se palan nousemaan
kurkkuun saan.
Tunnen oudon
ahdistavan elämän
tunnun.
Ei se auta, vaikka
lumessa öisin
kahlaan,
revontulia kameralla
metsästäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti