Kasvavien
tunteiden tulva,
koskeksi muodostuu
sinne
empimättä heittäydyn.
Olen
elänyt liian monta vuotta,
oppiakseni
kantapään kautta
kaiken
sen mitä vastaan
kynsin
hampain taisteltiin.
On
paratiisissa ainut asukas,
se kavala kyy,
se
seksi oppaita parittomille
ihmisille jäisin katsein myy.
Pariton,
se tunne sisälläni
merkitsee sitä, olen arvoton.
En
enää usko ihmeisiin,
ne seitsemän sinetin
alle
lyijy arkkuun,
kadotetun paratiisin luolaan piilotettiin.
Nyt
on jäljellä vain tämä elämä risainen,
että
vierelläni kulje hän,
joka hellyydellä
tarttuisi
käteen ihmisyyden.
Kuljin
tarpeeksi kauas,
pyörin samaa ympyrää
niin
kauan kunnes minä,
ja ihmisyyden
rippeet
jälleen kohdataan.
Heikon
valon hohtavan sisältäni silloin
huomasin,
yllättäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti